Etusivu Tuotantoympäristö Tuotantotapa Tuotantotilat Ympäristö- ja vesiensuojelu Maisemanhoito ja laidunnus Aberdeen Angus Viiden tähden pihvilihaa Koneurakointi Arkkitehtitoimisto Linkit Ajankohtaista

UUTISIA:

Tilallamme kasvavat 2011 syntyneet sonnipojat
(pdf-tiedosto)

WWF Baltic Sea Farmer of the Year Award 2009
(pdf-tiedosto)

MAISEMANHOITO- JA LAIDUNNUS

Perinnemaisema

Maaseutumaisema koostuu monista eri tekijöistä. Ihminen on aikojen kuluessa ottanut suotuisimmat kasvupaikat viljelykäyttöön ja siten muuttanut ja muokannut maisemaa. Perinteisessä maalaismaisemassa on peltojen lisäksi hyödynnetty myös tänä päivänä toisarvoisiksi, joutomaiksi miellettyjä alueita. Tällaiset maisemallisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävät perinnemaisemat ovat syntyneet mm. pitkäaikaisen laiduntamisen, niiton ja/tai kaskeamisen tuloksena. Perinnebiotoopit kuten niityt, kedot, ahot, hakamaat, nummet ja metsälaitumet ovat vaarassa hävitä laidunnuksen päättymisen ja hoidon puutteen takia. Alueet ovat umpeenkasvaneet ja kasvillisuus on yksipuolistunut rehevöitymisen seurauksena. Parhaiten ja varmimmin nämä arvokkaat alueet saadaan säilytettyä ja ennallistettua oikeanlaisen laidunnuksen avulla osana maataloustuotantoa.


Myllymäen vanha hakamaa ja metsälaidun.

Vanhojen perinnemaisemien hoito- työn lisäksi tulee vaalia
maiseman monimuotoisuutta maaseutuympäristössä monin eri
tavoin. Yksipuolinen peltoviljely köyhdyttää myös luonnoneläinten, lintujen ja pieneliöstön määrää. Säilyttämällä ja hoitamalla esim. peltosaarekkeita, puukujanteita, metsän pellon väliin jäävää reunavyöhykettä sekä kosteikkoja ja puroja voidaan
nykyaikaisessakin viljely-ympäristössä taata lajiston monipuolisuus.





Kuva Pehdonkosken perinnebiotoopilla sijaitsevasta luonnontilaisesta purosta.

Laidunnus

Perusperiaate umpeenkasvaneissa maiseman monimuotoisuus kohteiden ja perinnebiotooppien hoidossa ja laidunnuksessa on, että alueilta kerätään ravinteita enemmän kuin, mitä sinne tuodaan. Tämä yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että alueilla laiduntavat eläimet käyttävät ravinteet kasvuun ja/tai maidontuotantoon. Näin saadaan köyhdytettyä kasvualustaa ja siten edistettyä monipuolisen kenttäkerroksen kehittymistä sekä rikastettua laitumen kasvillisuutta, mikä edelleen monipuolistaa myös niistä hyötyvien eläinlajistojen esiintymistä. Laidunkausi luonnonlaitumilla- kuten niitä yhteisesti kutsumme- alkaa toukokuun lopulla ja päättyy viimeistään lokakuun alussa. Tärkeää on mm. merenrantaniityillä saada eläimet laitumelle riittävän ajoissa, jotta eläimet ehtivät syömään rantaviivalta rehevää kaislakasvustoa. Rantaviivan avoimena pysyminen parantaa linnuston ruokailu- ja levähdysmahdollisuuksia.

Ennen eläinten laitumelle laskua alueelle on rakennettava tai kunnostettava aidat, hoidettava paikalle akkusähköpaimenet ja niitettävä aidan aluset sähkönkulun varmistamiseksi. Eläinten, laitumen ja aitauksen kuntoa tarkkaillaan koko laidunkausi käymällä tarkastuskäynneillä 2-3 kertaa viikossa, toisinaan useamminkin, jos tarve vaatii. Tällaisen tarpeen saattavat aiheuttaa esim. luonnoneläimet, jotka talven jälkeen kulkevat vielä totuttuja reittejään laitumen poikki ja rikkovat aitoja. Myös eläinten vesihuollosta on huolehdittava.

Vapolan tila, Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo, Vehmaantie 1331, 23600 Kalanti, puh. 040-7759888,
jyrki.ankelo@vapola.fi,katariina.vapola@vapola.fi